Petkeljärven kansallispuisto – Pohjois-Karjalan ihmeellinen satumetsä

Aiemmin julkaistu Retkipaikassa 7.5.2022.

Supat, harjut, mäntykankaat ja kilometrikaupalla kirkkaiden Pohjois-Karjalan lampien ja järvien rantaviivaa. Niistä on Suomen itäisin kansallispuisto tehty. Kävelimme eräänä kuumana heinäkuun päivänä Kuikan kierroksen, kompaktin rengasreitin halki Petkeljärven kansallispuiston harjumaisemien.

Lähdimme heinäkuun helteillä Petkeljärven kansallispuistoon patikoimaan 6,5 kilometrin mittaisen Kuikan kierroksen, joka on toinen kansallispuiston merkityistä rengasreiteistä. Toinen rengasreitti on lyhyempi, 3,5 kilometrin mittainen Harjupolku, jonka olimme patikoineet jo aikaisemmin. Kahden kilometrin mittainen Korkeasärkän polku puolestaan tarjoaa nopean johdatuksen kansallispuiston harjumaisemiin: särkän kärkeen vievä harjupolku kulkee Valkiajärven ja Kaitajärven välissä, nimensä mukaisesti korkealla särkällä. Petkeljärveltä alkaa myös Taitajan taival, Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti. 31 kilometrin mittainen taival alkaa Petraniemestä ja päättyy Mekrijärven kylään.

Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee Ilomantsissa, toistakymmentä kilometriä kirkonkylältä kaakkoon ja vain viitisen kilometriä Venäjän rajalta. Kansallispuisto on Suomen kansallispuistoista pienin. Vain seitsemän neliökilometrin alallaan puisto on vain vähän päälle kymmenesosan Nuuksion kansallispuiston koosta. Luonnetta tällä puistolla kuitenkin piisaa. Rajakarjalainen kulttuuri, sotahistoria ja aidosti erämainen luonto kaikkine maamme suurpetoineen tarjoaa retkeilijän vierailulle unohtumattomat puitteet yhdessä maamme ensimmäisistä kansallispuistoista.

Luonteva aloitus- ja lopetuspiste Kuikan kierrokselle on Petkeljärven retkeilykeskus Petraniemen kärjessä, Petkeljärventien päässä. Leirintäalueelle mahtuu toistakymmentä asuntoautoa ja parikymmentä telttaa. Retkeilykeskukselta voi vuokrata kajakkeja, kanootteja, soutuveneitä ja fatbikeja. Lue lisää palveluista täältä.

Retkeilykeskukselta pitää kävellä autotietä takaisin päin muutaman sata metriä, kunnes kyltit osoittavat metsää kohti. Karttakylttiin on retkemme ajankohtana teipattu tärkeä viesti retkeilijöille: alueella majailee karhun erauspentu, joten eväät on syytä pitää visusti tallessa ja tuoda ruoanhajuiset pakkaukset keräyspisteeseen reissun päätteeksi. Oleellinen huomio, vaikka nallet harvoin ihmistä Suomessa hätyyttelevät. Reittimerkintänä on keltainen ympyrä, ja reitti on hyvin merkitty.

Ikivanhat hongat seisovat kohti sinistä taivasta, heinäkuun paahde ajaa meitä Kokkolahden rantaviivaa pitkin Korkeasärkälle kääntyvän polun risteykseen, josta jatkamme luoteeseen. Ylitämme kauniin puusillan, jonka toiselle puolelle jää Kaitajärvi, toiselle Savulampi. Etenemme Syväjärven ja Savulammen väliin jäävää harjua pitkin, kunnes reitti kääntyy koilliseen. Etenemme rauhallista tahtia, muuhun ei näillä main aihetta olekaan.

Petkeljärven harjut ovat syntyneet 10 000 vuotta sitten jäätiköiden puristuksessa. Jääkausi vetäytyi hiljakseen pohjoista kohti ja jätti jälkeensä sulamisvesitunneleissa syntyneet harjut. Suppakuopat puolestaan syntyivät paikallaan jämähtäneiden jäälohkareiden sulaessa niille sijoilleen. Näihin maantiedon kirjoista tuttuihin geologisiin piirteisiin tutustumiseen Petkeljärven kansallispuisto on omiaan.

Nousua ja laskua on tasaiseen tahtiin, mutta korkeuserot ovat suhteellisen pieniä. Tällä polulla kelpaa liikkua lastenkin kanssa. Kuumana päivänä vettä on kuitenkin syytä ottaa riittävästi matkaan. Vanhat mutta hoikat männyt eivät anna suuren suurta suojaa auringolta. Jatkamme jouten jotoksia, joita peurat ja ihmiset ovat tallanneet tuhansia vuosia.

Polku risteää toisen kerran Taitajan taipaleen kanssa, kun tulemme Joutenjärven etelärannalle. Kävelemme aurinkoista rinnettä pohjoiseen Mustalammelle, jonka kohdalla hyppäämme pitkoksille, jotka jatkuvat suomaiseman halki. Sudenkorennot lepäilevät pitkoksilla, temppuilevat yläpuolellamme.

Pitkosten jälkeen polku jatkuu mäntykankaan halki Kuikkalammen rantaan. Pulahdan lammen lämpimiin vesiin, mikä suo hetkellisen vireystilan nousun. Marssimme viimeiset kilometrit jo jäätelö mielessämme. Noin kilometrin mittaisen metsäisen osuuden jälkeen retkeilykeskus pian siintääkin taas edessämme. Maksamme ansaitut jäätelöt tiskille ja istumme keräilemään voimiamme. Huh hellettä.