Saimaan helposti saavutettavat helmet: Linnansaari ja Joutenvesi

Aiemmin julkaistu Retkipaikassa 8-15.2.2024.

Monesti eteläsuomalaisen isoimmaksi haasteeksi retkikohdetta miettiessä osoittautuu kohteen saavutettavuus. Aikaa tuppaa olemaan kesä- ja talviloman lisäksi lähinnä lyhyemmille lähikohteisiin suuntautuville visiiteille. Saimaan Oravi on kuitenkin varsin otollisessa pisteessä keskellä kahta upeaa vesistökohdetta: Linnansaaren kansallispuistoa ja Joutenveden luonnonsuojelualuetta. Vähän kauempana pohjoisessa on Koloveden kansallispuisto, jonne Oravista voidaan myös toimittaa kalustoa. Melontareissun voi siis halutessaan esimerkiksi aloittaa Oravista ja lopettaa Kolovedelle. Oravissa saa auton purettua suoraan kanoottiin, ja erämaisten alueiden rauhaan pääsee hyvinkin nopeasti.

Melontaretki Linnansaaren kansallispuistossa

Suuntasimme eräänä loppukesän viikonloppuna Saimaan Oraviin ystäväni kanssa, aikeenamme viettää seuraavat pari päivää Linnansaaren kansallispuistossa. Olimme jo kolunneet Koloveden saaristoa, joten Linnansaari tuntui luontevalta lisäosalta Saimaan saaristopalapelin täydentämiseen.

Näissä suurten järvien seikkailuissa on se yhteinen piirre merialueille suuntautuvien reissujen kanssa, että keskeisimmät muuttujat reissun suunnittelun suhteen ovat sää, sää, ja näiden lisäksi sää. Sisävesillä pärjää pääsääntöisesti melko kevyellä suunnittelulla, ainakin jos lämpötilat ovat 10 asteen lämpimällä puolella ja ukkosmyrskyjä on mieluummin harvakseltaan jos ollenkaan. Me teimme varsinaisen suunnittelun Oravin varustevuokraamon tiloissa, jossa on mahdollista mietiskellä peliliikkeitä isojen karttojen avulla ja ammattitaitoista henkilökuntaa jututtamalla. Toki, suunnitelmat elävät ja niin niiden pitääkin: erityisesti vesistöillä liikuttaessa on aivan oleellista seurata ajankohtaisia säätietoja ja muuttaa suunnitelmia sen mukaan, miltä olosuhteet kulloinkin vaikuttavat.

Niin eli meidänkin suunnitelmamme, ihan heti ensi metreiltä. Vielä Oravissa asetimme retken tavoitteeksi meloa Linnansaaren kansallispuiston luoteislaitaan ja siirtyä Savojen rajalla Oravin koillispuolella olevan Joutenveden puolelle, laskeutua siellä kaakkoon ja palata lähtöpisteeseen siis pohjoisen kautta. Luoteistuulta oli kuitenkin päälle 10 metriä sekunnissa, joten tavoitteet oli syytä asettaa yksi kerrallaan ja oppia matkalla lisää todellisesta etenemisvauhdista. Asetimmekin päivän ensimmäiseksi maaliksi Perpulanluhdan leirintäalueen Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren länsipuolella, pakkasimme kanootin ja lähdimme matkaan.

Melominen etenee tasaista tahtia. Saamme kuitenkin puskea noin puolet matkasta melko navakkaa tuulta vastaan. Rantaudumme parin tunnin ja kahdeksan kilometrin melonnan jälkeen Perpulanluhdan pienelle hiekkarannalle, jolle on rantautunut myös yksi moottorivene. Purkaessamme kamppeitamme kanootista vaihdamme pari sanaa moottoriveneessään puuhaavan miehen kanssa. Hän oli piipahtanut metsäpoluilla hirvikärpästen seurana ja lähtee pian jatkamaan matkaansa.

Laitamme leirin pystyyn. Illan aikana useamman hengen porukka saapuu metsän läpi katsastamaan leirintäaluetta. He pitävät evästauon nuotion äärellä ja saamme tietää, että pääsaaren länsipuolella sijaitsevan Linnavuoren ja Rantasalmen Poronsalmen väliä liikennöi yhteysalus. Syötyään ryhmä lähtee tallustelemaan takaisin Linnavuoren laituriin ehtiäkseen paluukyytiin.

Koitamme viritellä nuotiopaikalla peitettä suojaksemme, mutta tuuli puhaltaa sen verran voimakkaasti, että sinänsä hyvä ajatus jää yritykseksi. Taivaalta ripsii vesipisaroita harvakseltaan, alkuillan ajoittaisesta puuskasta huolimatta ilta on loppujen lopuksi verrattain leppeä. Illan aikana saamme seuraksemme vain yhden venekunnan. Veneessä matkustava pariskunta piipahtaa rannan puolella lähinnä huussissa ja pysyttelee muuten aluksellaan.

Myös seuraava päivä on tuulinen. Tuulen suunta on luoteesta, ja suuntamme on juurikin sama ilmansuunta. Pidämme pienen mietintähetken ja päätämme jättää Joutenveden toiseen kertaan. Kyllähän sinne pääsisi, mutta matkasta tulisi sellaista vääntöä, että mukava viikonloppu vaihtuisi siltä istumalta melkoiseksi suorittamiseksi. Jätämme teltat niille sijoilleen ja otamme suunnaksi pääsaaren luoteispuolella sijaitsevat saaret, tarkoituksena palata illaksi takaisin leiriin.

Melominen on työlästä. Tuuli puskee suoraan vastaan, mikä toki menemisen kannalta on miellyttävämpää ja turvallisempaa kuin sivuaallokko. Taivaalla on puolipilvistä, mutta pilven pirulaiset pudottavat jok’ikinen vettä niskaamme. Melomme menemään kuoritakkiemme suojassa. Pääsemme Iso-Uskin saaren suojaisaan poukamaan, jossa pidämme lyhyen tauon ennen kuin käännymme takaisin. Noin kolmen tunnin kokonaismatkan jälkeen rantaudumme jälleen Perpulanluhdan hiekkarannalle.

Illansuussa kävelemme metsän läpi saaren länsipuolelle, Linnavuorelle, josta avautuvat upeat maisemat yli Saimaan saariston tilkkutäkin. Palaamme takaisin leiriin, syömme päivällistä ja lähdemme vielä läheiselle kalliolle katsomaan auringonlaskua. Käkkärämäntyjen takana aurinko painuu mailleen, vesistö on ympärillämme aivan hiljainen. Joutenvesi jäi tällä kertaa väliin, mutta näille vesille palaamme varmasti vielä uudelleen.

Jouten Joutenvedellä

Ajankohta oli suurin piirtein viikkoa aikaisempi kuin ensimmäisellä reissulla, elokuun viimeinen viikko. Matka tuttuun lähtöpaikkaan eli Oraviin meni sutjakkaasti jo useamman kerran kokemuksella, ja pääsimme täyteen ladattuine kanootteinemme vesille iltakuuden tietämillä.

Joutenveden labyrinttimäinen vesistö on parhaiten navigoitavissa GPS:ää käyttäen, sillä loputtomat saaret, poukamat, salmet ja kapeikot tekevät etenemisestä parhaimmillaan varsin epälineaarista ja taatusti yllätyksellistä. Oravin vuokraamossa kannattaakin ottaa valokuvat seinille teipatuista kartoista, sillä niihin on merkitty tussilla otolliset tulipaikat. Sopivia leiripaikkoja ei varsinaisesti joudu etsimään, ennemminkin voi olla vaikea malttaa mielensä ja leiriytyä vasta illan suussa, potentiaalisia paikkoja kun tuppaa tulemaan vastaan sen verran tiuhaa tahtia.

Ensimmäisenä päivänä porhallamme kahdella kanootilla koilliseen. Ihmettelemme keskellä järveä seisovaa valtavaa kivenmurikkaa aikamme. Vinossa seisovan palikan päällä kasvaa pari käkkärämäntyä. Jätämme mielikuvitusta kutkuttelevan pienoismaailman taaksemme ja jatkamme matkaa. Päädymme Saunasaareksi nimetylle pienehkölle saarelle, jonka ainoita asukkeja saamme kunnian olla. Meloimme Oravista pari tuntia, ja iltakahdeksan maissa olemme perustaneet leirimme kuivalle kamaralle. Syömme hyvin ja menemme maata.

Aamupalalla suunnittelemme päivän ohjelmaa. Päätämme kiertää itäpuolella olevan Mäntysaaren vastapäivään. Ajamme Vihtakannansaaren länsilaidalla olevan hoikan salmen läpi takaisin selälle ja painamme luoteeseen. Tällä etapilla saamme jonkin verran taistella tuulta vastaan ja epävakainen taivas tiputtelee silloin tällöin vesipisaroita päällemme. Jatkuvaa sadetta ei onneksi tämänkään päivän kohdalle osu. Syömme lounaan pienen pienellä saarella. Näitä minimaailmoja Joutenvedellä toden totta riittää.

Alkuillasta pääsemme “perille”, eli toisin sanoen päätämme leiriytyä heti kun sopiva paikka eteemme ilmaantuu. Jänissalon koillispuolella on Välisaaret, jotka vaikuttavat mukavalta maastolta leiriytymiseen. Jalkaudun ensin pienehkölle saarelle tutkailemaan maastoa lähempää. Rinteistä on. Päätämme katsastaa pohjoispuolella olevan Korkeasaaren, minne päädymme loppujen lopuksi asettumaan. Käyn tänäkin iltana uimassa, saarta reunustava hiekkavoittoinen pohja on kuin tehty väsyneen melojan peseytymistarpeisiin.

Seuraavana aamuna kirkas taivas helottaa järvenselälle. On aika alkaa hakeutua lähemmäs Oravia, sillä olemme seuraavana päivänä suuntaamassa takaisin kotiin. Jatkamme kuitenkin vielä hetken verran luoteeseen ja sujahdamme Savojen rajalla olevan salmen läpi isohkon Mäntysaaren (kyllä, näitä Mäntysaaria riittää Joutenvedellä useammankin saaren nimeksi) toiselle puolelle, missä käännymme tiukat 90 astetta kohti etelää. Etelään sitten melommekin loppupäivän verran.

Pidämme lyhyen tauon Mäntysaaresta erkanevalla pienellä kallioniemellä ja myöhemmin lounastauon Kangassaaren pohjoispuolella. Viritämme kaasukeittimet ja katselemme selälle. Siinä istuessamme, kolmeen pekkaan ja jokaisen katse järvellä, musta keilapallo nousee pintaan parinkymmenen metrin päässä meistä. Utelias saimaannorppa tuijottelee meitä hetken, ja siinä kohtaa kun olemme kaivamassa valokuvauskalustoa esiin, kuulapää painuu takaisin pinnan alle piiloon. Mouhkaamme innostuneina. Että pitikin sattua, juuri sillä hetkellä kun kaikki tuijottavat järvelle, niin juuri siihen pisteeseen nousee tuo Saimaan verraton alkuperäisasukki. Uskomattoman hyvää tuuria!

Jatkamme vielä lyhyen matkaa etelään päin ja laitamme leirin pystyyn nimettömälle pikkusaarelle Kangassaaren suojaiselle lahdelle. Kaunis päivä päättyy sateettomaan iltaan ja yöhön. Minä vaihdan täksi yöksi teltan riippumattoon, retkueemme eräs jäsen päättää nukkua taivasalla. Muutaman metrin päässä vesirajasta todella tuntee nukkuvansa keskellä Saimaan saaristoa.

Aamulla melomme etelään kohti Oravia. Painamme Laamasalmen läpi ja siitä tiukasti länteen, kunnes pääsemme Oravin kanavan suulle. Viimeisen päivän matkaksi tulee leppeät viisi kilometriä, aikaisempina päivinä meloimme 10 kilometriä kunakin. Tänne voisi todellakin tulla uudestaan, ja alkaapa kiinnostus herätä pidemmällekin melontavaellukselle, aina Linnansaaresta Kolovedelle tai toisinpäin.